Kellon paikka on ranteessa
Pidän Orient-merkkisestä arkikellostani. Se taitaa olla eräänlainen kellojen Toyota, joka on melko harmaa, mutta täyttää tehtävänsä loistavasti. Rannekello on tärkeä osa asukokonaisuutta. Huomasin sen jälleen, kun arkikellona käyttämästäni Orientista loppui paristo ja olin muutaman päivän ilman toimivaa rannekelloa ja varakelloistakin oli paristo sammunut. Rannekello on jossain määrin sukupolvikysymys. Moni nuori tarkistaa nykyään ajan matkapuhelimestaan, mutta minä katson sen rannekellosta. Toisaalta kelloharrastus on viime aikoina yleistynyt myös nuorten miesten keskuudessa. Minä tunnen itseni suoraan sanottuna alastomaksi, jos minulla ei ole kädessäni rannekelloa. Kello on osa minua. Tunsin pientä epätoivoa, kun ranteessani oli parin päivän ajan kello, jonka viisarit olivat pysähtyneet. Niinpä marssin pian Korukaivos -nimiseen kultasepänliikkeeseen Vantaan Tikkurilassa, jossa ystävällinen rouva vaihtoi Orientiin pariston parissa ...